• Seuraavat tilaisuudet - kommande evenemang
  • Tue kampanjaani - Stöd min kampanj
  • Vihreät De Gröna
  • Vihreä Uusimaa

Olen sattuneista syistä joutunut viime aikoina pohtimaan yrittäjyyttä(ni), siihen liittyviä ennakkoluuloja, odotuksia ja esikuvia. Yhteiskuntamme on korporatiivinen – suuryritysvetoinen – ja tarjotut mallit sen mukaisia. En tiedä toista maata missä esimerkiksi ravintolat olisivat yhtä keskittyneitä isoille ketjuille kuin Suomessa, ruokakaupoista nyt puhumattakaan.

Tälle ilmiölle on varmasti monta selitystä, etunenässä osuuskauppojen, pankkien ja kaavoittajien epäpyhät henkilöunionit. Mutta väitän että juuret ovat vielä syvemmällä. Minkälaisia esikuvia tarjoamme lapsillemme? Kunka monessa koulukirjassa 10-vuotias Liisa auttaa isää perheen juustokaupassa? Tai 9-vuotias Lassi kysyy putkiasentaja-äidiltään mihin mitäkin työkalua käytetään?

Ei, kyllä koulukirjojen malliperheet ovat viranhaltioita (hyvin usein muuten opettajia!) tai suurten yritysten palveluksessa.

Ajatelkaa Aku Ankkaa tai Tenavia ja kuinka usein lapset niissä perustavat yrityksiä jotka myyvät esimerkiksi lemonaadia kadun varrella kuumana päivänä. Tällaiset, nykytermiä käyttäen, Pop Up -yritykset ovat monessa maassa aivan luonnollinen osa arkea, niin kirjallisuudessa kuin käytännössäkin.

Minulle ei ainakaan tule mieleen yhtään kotimaista esimerkkiä jossa lapsille tarjottaisiin myönteistä roolimallia yrittäjyydestä, B. Virtasia kyllä riittää joka lähtöön.

Something to say?